Kaupasta tultua päätin mennä tarkastamaan 'möykyn' sillä se oli jäänyt vaivaamaan mieltäni ja mitä sieltä löytyikään, KOIRA!! Nälkiintynyt, luurangonlaiha, nestehukasta kärsivä ja auton tönäisemä tyttökoira. Se oli ulostanut siihen paikkaan sillä eihän se ollut päässyt liikkumaan mihinkään. Se hengitti yhä, joten juoksin kotiin hakemaan meetvurstia ja sitten vettä ja kissan kuivamuonaa joka sisältää enemmän rasvoja kuin koiranruoka. Puhdistin pahimman lian ja tsekkasin tassut ja huomasin, että molemmat takatassut lonkan kohdalta olivat toimintakyvyttömät. Siinä vaiheessa soitin miehelleni, että pitää kantaa tyttö meille ja aamulla mennään eläinlääkäriin. Naapurilta sain kuulla, että koira oli ollut siinä jo pari päivää...
Laitettiin koira meidän ulkorakennukseen, haettiin sille pehmusteita ja mieheni puhdisti koiran kunnolla, annettiin vettä ja ruokaa ja jätettiin tyttö nukkumaan rauhassa.
Aamulla sanottiin Demulle, että ehkä saa tyttökaverin....
Eläinlääkärillä ihmettelimme miksi metsästyskoira on päästetty niin huonoon kuntoon ja niitä muutamaa outoa haavaa jota koiralla oli... niin meitä valistettiin, että täällä Balkanilla eräät metsästäjät pitävät koiriaan nälässä ennen metsästystä (eläinlääkärimme ei hyväksy tätä, hän on erittäin eläinrakas ihminen, kuten koko hänen perheensä), erityisesti kun kyseessä on villisika, ja metsällä aidatuilla alueilla koira saa vainun, mutta nälkäisenä ja heikkona siitä tuleekin saalis jonka jälkeen metsästäjä ampuu villisian. Asenne on, että ehkä koira selviää ehkä ei, kuka välittää???
Eläinlääkäri tarkisti tytön ja totesi sen jota pelkäsimme, kuntoutusmahdollisuus oli minimaallinen ja se oli jo kärsinyt aivan liikaa joten tytön oli aika vaipua ikuiseen uneen....
Sitten oli aika kaivaa tytölle kuoppa...
Demu vartioi hautaa
Joskus elämä on vaan niin raskasta...
PS. Naapurin setä oli vienyt tytölle leipää ja oli huolissaan koirasta, täällä vaan monet eivät välitä, onneksi sentään muutamat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti